12.4.2012

Lyseolaisen arvolle sopivaa

Aakkoshaasteen huhtikuun kirjan on G. Ravelryssä omasta jonosta, jossa pidän tarkasti vain sellaisia projekteja, jotka haluan tehdä ihan lähiaikoina, ei löytynyt yhtään geetä. Suosikeissa, joissa ovat muut kivat ja kiinnostavat, mutta eivät toteutuslistalla ajankohtaiset, oli sitten viitisentoista geetä, mutta ainoat kolahtavat olivat tosi isotöisiä ja sitten pienemmät työt eivät inspiroineet niin hirveästi. Lopulta toteuttavaksi valikoitui Ginkgo Shoulderette Shawl, osittain siksi, että siihen sai kulutettua kätevästi varastolankaa.
Symboloikoon tämä huono kuva itse huivin toteutusprosessia. Lankana on SWTC:n TOFUtsies sukkalanka, joka on marinoitunut hyllyssä pari vuotta. Sen neuletuntuma on tosi kiva, koska siinä on villaa vain puolet ja loput puuvillaa, silkkiä, soijaa ja kitiiniä. Yhdet sukat olen siitä tehnyt ja nykyisin kumpaankin sukkaan menisi kolme jalkaa. Eli muotoaan ei pidä ihan hirveän hyvin. Huivissa se tuskin kuitenkaan haitaa, ja neulos onkin mukavan lörppöä myös pingotuksen jälkeen. Puikkoina minulla oli 3,0-millisiset, sillä halusin runsaan sileän osuuden olevan nättiä ja tiivistä.

Langan poikkeuksellisen koostumuksen lisäksi sen tekstuuri on hauska, sillä siinä puolet säikeistä on huomattavasti vaaleampia kuin toinen puolikas. Kivan näköistä sileässä neuleessa, mutta hukuttaa kokonaan pitsineuleen. Lisäksi taisin pingottaa reunuksen vähän vääristä kohdista, sillä neidonhiuspuunlehdet ovat pikkuisen vinossa laidassa, ja minä pingotin ne nyt ikään kuin suoriksi. Ylipäätään reunuksen pitsin neulominen oli ärsyttävää, sillä kavennuksen kallistuivat minun makuuni väärään suuntaan ja kuvio muuttui jatkuvasti, jolloin sitä ei voinut oppia ulkoa vaan koko ajan piti laskea silmukoita. Että ei ole todellakaan mikään kympin työ tämä. Huivi meni jo lahjalaatikkoon häpeämään ja palaa sieltä kenties näkemään päivänvalon jonkun neulomisesta ymmärtämättömän iloksi.
Sitten otsikon sisältämään osuuteen. Koulumme entinen rehtori piti kuria yllä muistuttelemalla lyseolaisen arvolle sopivasta toiminnasta. Se on sittemmin vakiintunut vitsiksi liitettynä mihin tahansa arkiseen toimintaan, johon saa liitettyä jotain nipotukseen liittyvää. Minun tapauksessani lukujonoja ja sarjoja. Koska neuloin huivia varastolangasta, niin halusin kuluttaa sen mahdollisimman tarkasti metrilleen pois. Hieman matemaattista yhtälönmuodostusta ja kolme pieleen mennyttä laskukaavaa myöhemmin sain aikaan metodin laskea tarkalleen kolmiohuiviin kuluva lankamäärä. Tästä nimenomaisesta huivista jäi yli 3 grammaa, joka olisi riittänyt enää kahteen kerrokseen. Erittäin onnistunutta siis. Pitää testata tätä vielä pariin muuhun huiviin ja sen jälkeen kirjoittaa yleispätevä ohje :)

5 kommenttia:

Sinipellavainen kirjoitti...

AAAAHHHH.... matikkaa. Parasta, mitä koulu tarjoaa!

Matonkude kirjoitti...

Matematiikka kanssamme kaikkialla =D

Repsu kirjoitti...

Ite rupesin neulomaan pipoa. Mietin paljonko tarvii silmukoita, ja ekana tuli mieleen että määrän pitää olla jaollinen neljällä jne.. pipon ollessa melkein valmis mieleen tuli juurikin lukujonot, kun rupesin miettimään, montako kierrosta menee, jos joka kierroksella neulon silleen että silmukkamäärä puolittuu... :D on se matikka vaan niin kivaa!

Iida kirjoitti...

Hauska huomata, että matikka ja neulonta ei ole muillekaan vieras yhdistelmä :D Itselläni on lievä matikkaikävä, kun lukio on ohi ja tuleva opiskeluala ei liity matikkaan mitenkään, joten pitää kehitellä tällaista oheitekemistä...

Kaisa kirjoitti...

Aivan mahtavaa matikan hyödyntämistä arkielämässä! Ja jotkut vielä kehtaavat valittaa, että matikka on turhaa...